Mitä yksi vaate voikaan merkitä! Mitä, jos JOKAINEN tekemäni vaate tai käyttötavara olisi tehty yhtä huolella ja harkiten?
Kässäsomessa käyty keskustelu osui kuin nenä päähän Kässä Kirpun avaamisen kanssa. Instassa olen maininnut muutamat somevaikuttajat, joiden päivityksiä ja tubevideoita olen seurannut. Keskusteluissa tuotiin esiin käsityöharrastuksien ekologisuutta ja kuluttamiskäytäntöjä. Eriyisesti termi “itse tehty pikamuoti” sai minut pohtimaan vielä tarkemmin omien neule- ja ompelutöideni suunnittelua sekä niiden valmistamista juuri sopiviksi.
Ideaalimaailmassani Kässä Kirpulle ei olisi tarvetta. Kannattaako sitä sanoa ääneen… 😅 Mutta tosi asia ainakin omalla kohdalla on, että välillä tulee hutiostoja. Välillä ostetut käsityötarvikkeet jäävät kaappiin, koska aikaa ei ollutkaan. Välillä tulee ostettua ihan vain siksi, että se näyttää niin kivalta, mutta ei sitten ollutkaan ihan se oma juttu. Usein on joku suunnitelma, mutta se ehtii vaihtua tai unohtua ennen kuin on aikaa tehdä kaikkia niitä käsitöitä.
Haaveenani olisi, että minulla ei oikeastaan olisi kotona varastoja tai seuraavaa projektia odottamassa… Mutta entä, jos se ihana lanka/kangas, josta pitäisi tulla se seuraava projekti, loppuukin kesken ja jäät ilman?!? Tätä ainakin minun päässäni oleva ääni kysyy. Mielestäni hyvä tekniikka on se, että jos vielä seuraavana päivänä muistat haluamasi asian ja todella edelleen haluat sen ostaa… Voi sen ostaa. Aika usein en enää haluakaan tai sitten sitä ei tosiaan enään löydy kaupasta. Ja yhä harvemmin tämä asia jää minua vaivaamaan, yhä harvemmin enään haluan jotain kangasta tai lankaa seuraavana päivänä. Tosin nykyään haaveilen enemmän hyvistä välineistä. Suo siellä vetelä täällä 😄
Oma tarvikkeiden läpikäyminen oli päätös koko kodin tavaroiden läpikäymiselle, joka alkoi niin ikään haasteesta, johon törmäsin instassa. Tosin ekana päivänä olin jo kerännyt roskiin, kierrätykseen ja kirppikselle vietäväksi koko haasteen edestä tavaraa! Koko elokuun olen kuitenkin pikkuhiljaa jatkanut vähentämistä ja siirtynyt myös käsityövarastojeni kimppuun. Harjoittelulla on tullut helpommaksi erottaa ne varastojen ehdottomat aarteet, joista ei luovuta ja ne, jotka voin hyvällä mielellä lyödä Kässä Kirppuun myyntiin. Kirpusta toivon ostettavan tarpeeseen ja luomuksien toteutuvan ennemmin kuin myöhemmin.
Kuvan neiti liittyy vahvasti ideologiaani. Hän on ihana pippurinen kummityttöni 💕 Mutta tämän jutun kannalta tärkeimpänä… Hänellä on päällään minun tekemäni haalari. Haalari, johon kankaat ja muut tarvikkeet on ostettu suomalaisesta kangaskaupasta. Haalari, jota ovat käyttäneet myös omat tyttäreni. Haalari, joka on suunniteltu käyttöön ja joka on jo tähän mennessä sopinut kolmelle tytölle! Kuvaa katsoessani minulle tulee tunteita ja ajatuksia paljon mieleen. Haalarin tekemisestä ja omista tyttäristäni sitä käyttämässä… Ja toki tuosta ihanasta tahtotaaperosta! Saadessani tämän kuvan, mietin mitä yksi vaate voikaan merkitä! Mitä, jos JOKAINEN tekemäni vaate tai käyttötavara olisi tehty yhtä huolella ja harkiten?
Tällä kysymyksellä olen haastanut itseäni viime aikoina. Haluaisin haastaa jokaisen teistä myös samaan ja olisi ihana kuulla myös teidän ajatuksianne asiasta. Ensi kerralle olen hieman suunnitellut julkaisevani kierrätysaiheisen ohjeen... Mutta se jännittää vielä hieman. Ja kuten lupailin on kaupan puolella pieni ale ensi viikon loppuun. Käy ihmeessä kurkkaamassa, mutta osta vain tarpeeseen 😉
-Sofia