Lokakuun lopussa ollaan jo pitkällä syksyssä. Sää on usein harmaa ja kylmä syyspuhuri vaanii joka nurkan takana. Onneksi syksyn ankeutta voi aina torjua käsitöillä! Mikä onkaan tunnelmallisempaa kuin kääriytyä nojatuoliin ja ympäröidä itsensä lukemattomilla lankakerillä, käsityölehdillä, muistiinpanovälineillä, kankailla, saksilla… Käsityötarvikkeista voit muodostaa itsesi ympärille suoranaisen puskurivyöhykkeen, jonka ylitse eivät muun perheen vaatimukset kuulu 😊 Lokakuista ohjetta ispiroi suomalaisen käsityön päivä.
🧶
Suomessa on kautta aikojen arvostettu kädentaitoja, joilla on usein turvattu perheen vaatehuolto ja siirretty perinteisiä taitoja sukupolvelta toiselle. Suomalainen käsityö on saanut oman juhlapäivänsä 23.10. ja sen päivän yhteydessä kannattaakin nostaa esille niin perinteisempiä käsitöitä kuin modernimpia tekniikoita ja tuotteita.
🧶
Tuunaritarinat on laatinut lokakuun lopulle kässäohjeen, jossa yhdistyvät virkkaus, materiaalin uusiokäyttö sekä väreillä leikittely. Suomalaisessa käsityöperinteessä on eri aikakausina hyödynnetty runsaasti kierrätettyä materiaalia. Isän kauluksista kuluneita paitoja on muutettu pikkulasten mekoiksi ja housuiksi. Kantapäistä ja pohjasta lopullisesti rikki menneet villasukat on leikattu säärystimiksi. Uudelleen käyttö on varmasti ainakin osittain johtunut materiaalien vähäisestä saatavuudesta ja siitä, ettei ylimääräistä rahaa ole ollut. Suomalaiset ovat olleet säästäväistä tarkan markan kansaa, ja hyvää materiaalia ei ole turhaan hukattu, jos sitä vain joku on osannut hyödyntää.
🧶
Tämänkertaisessa ohjeessa tehdään matto virkkaamalla ruutuja. Voit hyvin aloittaa suunnittelemalla pienen maton, ja koska homma on aika koukuttavaa, voit jatkaa tekemällä aina vain lisää ja lisää ruutuja. Ja kas, huomaamattasi vaikkapa eteisen iso matto onkin syntynyt kuin itsestään! Ja oikeastaan, eihän kukaan sano, että työstä pitäisi tulla juuri matto.
Tällä tekniikalla voit tehdä vaikka saunan lauteille kivat istuinaluset tai päällystää kulahtaneen rahin. Tämä käsityö on sellainen, mitä voit edistää pienin askelin, ja kuitenkin valmista tulee kohtuullisessa ajassa. Tarkoituksena on valmistaa ruutuja, jotka lopuksi ommellaan yhteen. Voit tehdä ruudun silloin, toisen tällöin ja silti homma etenee. Yksi ruutu on hyvin nopea virkata! Ruutupinta on yleinen malli suomalaisissa perinnekäsitöissä; niin tuohikonteissa kuin lapasten ja sukkien varsissakin on käytetty erilaisia ruutuaiheita.
🧶
Aloita koko juttu sillä, että keräilet samaan paikkaan sellaisia joustavia kankaita, jotka sopivat mielestäsi väreinä yhteen. Kankaat voivat olla käytettyjä vaatteita tai kokonaisia kankaita. Jos suunnittelet tekeväsi isomman työn, tarvitset vastaavasti aika paljon kankaita. Pienempään työhön riittää vähempi; muutama t-paita ja jokunen kangas. Tarkoituksena on leikata vaatteista ja kankaista noin 1 cm leveää kudetta. Helpointa on leikata kudetta isohkosta kangaspalasta; voit kiertää saksilla ympäri kangasta ja kude leikkaantuu yhtenäisenä koko matkan. Vaatteita leikatessa joutuu hieman enemmän suunnittelemaan miten hyödyntäisi kankaan parhaiten. Useimmiten ei ole väliä leikkaatko kuteen langansuuntaan vai poikittain, mutta toisinaan vastaan tulee kankaita, jotka eivät ”rullaudu” kauniisti, leikkaatpa ne mitenpäin tahansa. Suositeltavaa on, että leikkaat haluamaasi kangasta noin 50 cm pätkän, ja kokeilet virkata siitä ketjusilmukoita. Jos kude jää virkatessa röpelöiseksi ja rispaantuneen näköiseksi, kannattaa kangas hylätä ja vaihtaa toiseen. Esimerkkinä olevassa työssä hylättiin ihan perustrikoinen t-paita ja toinen trikookangas, koska niistä leikattu kude ei vaan asettunut nätisti virkatessa. Kuteiden leikkauksesta vielä sen verran, että mitä paksumpaa kudetta leikkaat, sitä paksumman koukun myös tarvitset. Esimerkkityössä kude oli siis noin sentin levyistä ja koukku numero 6. Kuteita on mukavaa leikkailla juuri siellä sohvan pohjalla, vaikkapa toisella silmällä telkkaria katsellen.
Isommasta kangaspalasta on helppo leikata pitkää, katkeamatonta nauhaa, mutta jos leikkaat pienemmistä kankaanpaloista, kannattaa kuteen pätkät yhdistää ennen työn aloitusta. Tee kahden yhdistettävän nauhan päähän kolo.
Vedä toisen nauhan pää kolosta läpi ja koko nauha vielä oman kolonsa läpi.
Vedä nauhat kireämmälle, jolloin muodostuu pieni, mutta melko huomaamaton solmu. Yhdistäminen on hieman vaikeasti selitettävä, mutta jospa kuvat kertoisivat paremmin!
Joskus kuteen leikkaaminen voi olla käsille kovin raskasta puuhaa, joten voit aivan yhtä hyvin käyttää valmista kudetta. Niitä löytyy monelta valmistajalta.
Esimerkkinä olevassa työssä virkatut ruudut ovat melko pieniä; 8 ketjusilmukkaa ja 8-10 riviä kiinteitä silmukoita. Rivien määrä riippuu kuteesta, sen paksuudesta ja venyvyydestä. Toki pienten ruutujen lisäksi mattoon voisi vaihteluksi virkata esimerkiksi 4*4 pikkuruudun kokoisia isompia ruutuja. Koko maton ideana onkin oikeastaan se, että mattoa voi aina kasvattaa lisäämällä ruutuja reunoihin. Näin pystyt tekemään maton myös sellaiseen tilaan, johon on vaikeaa sovittaa standardikokoista mattoa.
Kuvissa olevien ruutujen narunpäät pujoteltiin päättelyvaiheessa suurella neulalla silmukoiden läpi ja solmittiin lopulta solmulla yhteen. Jos et omista jättineulaa, voit hyvin pujottaa virkkuukoukun avulla narunpäät lähelle toisiaan ja solmia lopuksi solmuun.
Ompele ruudut toisiinsa melko vahvalla langalla, niin matosta tulee kestävä. Jos omistat oikein vahvan ompelukoneen, jonka paininjalan alle saat helposti puristettua kaksi ruutua, voit hyvin yhdistellä ruutuja myös siksak-ompeleella.
Ja niin mattosi alkaa valmistua ruutu ruudulta. Eri työvaiheita voi myös vaihdella, niin tuskastuminen ja tylsistyminen on vähäisempää. Välillä virkkausta, välillä päättelyä ja välillä ompelua. Ja sitten alusta uudelleen kerraten 😊
